Miksi kesäloma tuntui ikuisuudelta seitsemänvuotiaana, kun taas nyt vuosi vilahtaa siivillä? Kyse ei ole vain nostalgiasta. Neurotieteilijät, kuten Pariisin yliopiston professori Claude Alain, vahvistavat, että ajantajumme muuttuu fysiologisesti. Avainasia on...
Miksi kesäloma tuntui ikuisuudelta seitsemänvuotiaana, kun taas nyt vuosi vilahtaa siivillä? Kyse ei ole vain nostalgiasta. Neurotieteilijät, kuten Pariisin yliopiston professori Claude Alain, vahvistavat, että ajantajumme muuttuu fysiologisesti. Avainasia on mittasuhteet. Kymmenvuotiaalle yksi vuosi edustaa 10 % hänen koko elämästään. 50-vuotiaalle sama vuosi edustaa vain 2 %. Tämä suhteellinen osuus vääristää merkittävästi sisäistä käsitystämme ajan kulumisesta. Myös kokemuksen uutuus on tärkeää. Stanfordin yliopiston professori David Eagleman selittää: lapsuus on täynnä löytöjä. Jokainen päivä, kuten ensimmäinen matka Disneylandiin, luo tiiviitä, mieleenpainuvia hetkiä, jotka venyttävät niitä muistissa. Aikuisen elämä on usein rutiininomaista: työmatkat, samat tehtävät. Aivot käsittelevät toistuvia tapahtumia hitaammalla intensiteetillä, eivätkä ne pysty muodostamaan uusia eläviä muistoja. Tämä tiivistää kokemuksen mieleen. Haluatko hidastaa ajan kulkua? Luo uusia kokemuksia! Käy Pietarissa, opettele vesivärimaalausta tai opi uusi kieli. Jokainen tällainen kokemus kartuttaa muistojesi "kirjastoa" ja saa elämän hetket venymään jälleen kerran.
Select how you want to watch this video
